Tällaisen miehen kanssa voisin ajatella jakavani kotini, elämäni - ehkä jopa sieluni. Sieluni, rakas päiväkirja!
- Huumorintajuinen, muttei yhtään ilkeällä tavalla. Itseironia ja tilannekomiikan taju ovat välttämättömyyksiä, samoin asioille ja tilanteille ääneen nauraminen tai vähintäänkin hörähtäminen. Samoin olisi todella hurmaavaa, jos mies ilahtuneena pyrskähtäisi (huom! Pyrskähdyksen oltava maskuliininen) minun vitseilleni ja oivaltaville huomioilleni.
- Avoin ja lempeä katse, muttei yhtään "hitaalla käyvällä" tavalla. Itseasiassa nyt kun mietin tuota alituista katseesta loistavaa lempeyttä niin perutaanpas se. Katseen ja koko habituksen tulisi olla ystävällinen mutta myös samanaikaisesti skarppi ja terävä, ajoittain myös tuliseksi roihahtava.
- Isot kädet. Herranjestas, ehdottomasti! Omat käteni ovat naiseksi isot kuin työmiehen lapiot ja olisi todella epäkiihottavaa piirrellä salaa leffateatterin hämyssä ujoja ympyröitä kämmeneen, joka olisi omaani verrattuna pieni kuin lapsen.
- Syvällinen, muttei yhtään raskassoutuinen.
- Täynnä mielipiteitä niin taloja ympäröivistä vanhanajan puuaidoista (ehdottomasti viehättäviä, etenkin jos maali on aavistuksen hilseillyt, muttei missään nimessä liikaa jolloin vaikutelma on päinvastoin epäsiisti) kuin sosiaali- ja terveysalan ongelmien ydinkysymyksistä (miten saada sitoutunutta henkilökuntaa? Miten saada ihmisille sisäsyntyinen ammattiylpeys, vaikkei esim. alan palkkaus tai kotona opittu työmoraali tue tätä?) , mutta myös viisaus muuttaa ne ja olla jatkuvasti tuomatta niitä esiin.
- Tilannetaitoa ja hienotunteisuutta pitää olla, muttei ärsyttävää kiertelyä ja kaartelua, hyi saakeli ei.
- Itsestä pitää pitää huolta. Kropasta, aivoista, pankkitilistä, hampaista ja elämänilon säilymisestä.
- Yhteiseen pussiin pelaava muttei todellakasn mikään nössö.
- Yllättävä, mutta turvallisella tavalla.
Tulen elämään loppuikäni yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti